Kommentti: Onko hallitus todella kykenevä nostamaan työllisyyttä Suomessa?

Työllisyystavoitteet perustuvat usein virheelliseen oletukseen siitä, että työmarkkinat ovat "tarjontalähtöiset". 

Kello 22:48. Teksti: Nina Laakso / 24-verkkolehti

Suomen hallitus vakuuttaa toistuvasti tavoitteestaan parantaa työllisyyttä. Se on toki poliittisesti tärkeä viesti, mutta onko tämä lupaus realistisesti toteutettavissa nykyrakenteissa? Tarkastellaan asiaa kriittisesti Euroopan komission huomioiden pohjalta, jotka valottavat suomalaisten työmarkkinoiden nykyhaasteita.

Väestörakenne: Ikääntyvä Suomi tarvitsee apua ulkopuolelta

Suomen väestö ikääntyy nopeasti, ja syntyvyys laskee. Useimmissa kunnissa työikäisten määrä vähenee, eikä kehitykselle ole näkyvissä nopeaa käännettä. Hallituksen linjauksessa kansainvälistä työvoimaa halutaan rekrytoida erityisesti EU- ja ETA-alueelta, mutta todellisuudessa Suomi ei ole muuttajien ykköskohde. Kylmä ilmasto, kielen vaikeus ja sosiaalisten verkostojen puute karkottavat potentiaalisia tulijoita. Lisäksi monimutkaiset maahanmuuttosäännökset — kuten työttömäksi jääneen määräaikainen maasta poistumispakko — rajoittavat pitkän aikavälin sitoutumista Suomeen.

Työmarkkinoiden paradoksit: Töitä ei ole, osaajia ei löydy

Työpaikkoja on yhä vähemmän tarjolla, mutta samalla työvoimapula vaivaa tietyillä aloilla. Tämä ristiriita johtuu osittain siitä, että osaamisvaatimukset ovat kasvaneet nopeasti. Erityisesti teknologia-alat, terveydenhuolto ja vihreän siirtymän alat vaativat erityisosaamista, jota ei ole riittävästi tarjolla Suomessa. Samalla yli 50-vuotiaat työnhakijat kokevat jäävänsä ulkopuolelle, vaikka he voisivat usein tuoda arvokasta kokemusta työyhteisöihin.

Naisten työosallistuminen ja palkkatasa-arvo

Suomessa sukupuolten välinen työelämäosallistuminen on sinänsä tasapainoista, mutta lasikatto on edelleen olemassa: miehet hallitsevat yksityisyritysten johtopaikkoja ja ansiotaso on heille keskimäärin korkeampi. Nämä rakenteelliset epäkohdat rajoittavat potentiaalisen työvoiman täysimittaista hyödyntämistä.

Etätyö ja joustavuus – vieläkö kehitystä tapahtuu?

Etätyön käyttö julkisella sektorilla on laajaa, mutta yksityissektori on osin palannut vanhoihin toimintatapoihin. Vaikka puhetta joustavuudesta riittää, konkreettiset toimet ovat jääneet vähäisiksi. Työn joustavuus olisi yksi keskeisistä tekijöistä esimerkiksi nuorten perheenperustamishalukkuuden ja työhön sitoutumisen lisäämisessä.

Digitalisaatio ja vihreä siirtymä: paljon puhetta, vähän työpaikkoja

Digitalisaatiosta ja vihreästä siirtymästä puhutaan runsaasti hallitusohjelmassa, mutta käytännön tulokset jäävät ohueksi. Harvat yritykset kykenevät toteuttamaan näitä muutoksia tehokkaasti, eikä näillä sektoreilla synny laajassa mitassa uusia työpaikkoja. "Vihreys" on usein työtehtävien pieni sivujuonne, ei pääfokus.

Aivovuoto ja kilpailukyky

Monet nuoret, korkeasti koulutetut suomalaiset suuntaavat ulkomaille parempien palkkojen ja uramahdollisuuksien perässä. Tämä aivovuoto heikentää kansantalouden kasvupotentiaalia ja syventää osaajapulaa etenkin erikoisaloilla, kuten terveydenhuollossa. Kilpailukykyä ei voida parantaa ilman uskottavaa panostusta palkkatasoon ja työoloihin.

Riittääkö hallituksen keinovalikoima?

Talouden hidastuessa, yritysten vähentäessä rekrytointejaan ja irtisanomisten yleistyessä lupaukset paremmasta työllisyydestä alkavat kuulostaa lähinnä toiveajattelulta. Herää kysymys: ymmärretäänkö hallituksessa työelämän todellisuus lainkaan? 

Työllisyystavoitteet perustuvat usein virheelliseen oletukseen siitä, että työmarkkinat ovat "tarjontalähtöiset" – eli jos ihminen vain hakee töitä tarpeeksi aktiivisesti, hän kyllä työllistyy. Tämä ei pidä paikkaansa. Todellisuudessa työpaikkoja on yksinkertaisesti liian vähän, ja nekin mitä on, vaativat usein osaamista, jota monella ei ole. Ongelma ei ole vain ihmisissä, vaan järjestelmässä.

Leikkaamalla työttömyysturvaa ja muita tukia hallitus ajattelee saavansa ihmiset töihin nopeammin. Mutta mitä tapahtuu, kun työtä ei ole tarjolla? Työttömät jäävät köyhyysloukkuun, ja kulutus heikkenee. Tämä ei nosta työllisyyttä, vaan heikentää sitä entisestään.

Jos tavoitteena aidosti on nostaa työllisyyttä, tarvitaan kokonaisvaltaisempaa, sosiaalisesti kestävää ja tulevaisuuteen katsovaa politiikkaa – ei vain lyhytnäköisiä leikkauksia tai mekaanista aktivointia.