Olosuhteet eivät määrää elämäämme – tulkintamme tekee sen

Elämämme ei romahda takaiskuista – vaan siitä, miten ne tulkitsemme.  

Kello 9:07. Teksti: Nina Laakso/ 24-verkkolehti

Elämä tuo eteemme väistämättä hetkiä, jotka eivät mene suunnitelmien mukaan. Sairaus, työpaikan menetys, ihmissuhteen päättyminen tai arjen pienemmätkin takaiskut voivat tuntua kuin maailma kaatuisi päällemme. Moni meistä uskoo, että juuri nämä olosuhteet määrittävät, millaista elämästämme tulee. Totuus on kuitenkin karumpi – ja samalla vapauttavampi: se, miten tulkitsemme tapahtumat, on ratkaisevampaa kuin itse tapahtumat.

Liian usein jäämme kiinni "huonon onnen" narratiiviin. Katsomme taaksepäin ja luettelemme mielessämme vääryydet, joita olemme kokeneet, sen sijaan että etsisimme näkökulmia, jotka voisivat auttaa meitä kasvamaan. On inhimillistä tuntea surua ja pettymystä, mutta jos nämä tunteet muuttuvat pysyväksi tilaksi, olemme vaarassa jäädä paikoillemme.

Arki on täynnä pieniä hyvästejä. Joskus ne ovat hyvästejä unelmille, toisinaan turvallisuuden tunteelle. Joka päivä joudumme sopeutumaan ja keksimään itsemme uudelleen – se on ihmiselämän ydintaito. Mutta tähän sopeutumiseen on este, joka on salakavalan houkutteleva: itsesääli.

"Minäparka"-asenne tarjoaa hetkellistä lohtua. Se antaa meille tunteen, että maailma on tunnustanut kärsimyksemme. Mutta pidemmällä aikavälillä se on kuin suostuisimme asumaan huoneessa, jonka ovet ja ikkunat on lukittu sisältä päin. Itse suljemme itsemme elämältä, vaikka juuri nyt tarvitsisimme enemmän tilaa hengittää.

Miten pääsemme pois itsesäälin loukusta?
Ensinnäkin on tunnistettava, milloin kyse ei enää ole terveestä surutyöstä, vaan jumittumisesta. Toinen askel on etsiä aktiivisesti näkökulmia, jotka palauttavat meille toimijuuden. Se voi tarkoittaa esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjaa, keskustelua ystävän kanssa tai pientä konkreettista tavoitetta, jonka saavuttaminen tuo tunteen, että liikumme eteenpäin.

Itsesäälistä irtautuminen ei tarkoita tunteiden kieltämistä. Se tarkoittaa, että kieltäydymme rakentamasta kotiamme niiden päälle. Elämämme ei muutu, koska olosuhteet muuttuvat – se muuttuu, koska me muutumme.