Naton pääsihteeri puolustaa Yhdysvaltain ja Israelin iskua Iraniin

Ruten puheissa näkyy selkeä kehys: Iran esitetään uhkana kaikille – ei vain Yhdysvalloille tai Israelille. Tämä ei ole sattumaa, vaan strateginen viesti. 

Kello 20:06. Teksti: Nina Laakso/ 24-verkkolehti

Naton pääsihteeri Mark Rutte puolustaa voimakkaasti Yhdysvaltain ja Israelin käynnistämää sotilasoperaatiota Irania vastaan. Hänen mukaansa isku oli "ratkaisevan tärkeä" maailman turvallisuuden kannalta, vaikka se on herättänyt laajaa keskustelua ja kritiikkiä sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.

Rutten mukaan operaatio oli välttämätön Iranin ydinase- ja ballististen ohjusten ohjelman pysäyttämiseksi. Hänen mukaansa kyseiset ohjelmat muodostavat "eksistentiaalisen uhan" paitsi Israelille myös Euroopalle ja koko maailmalle.

– On käyty paljon keskustelua siitä, oliko tämä kampanja tarpeellinen. Vastaus on kyllä,  Rutte sanoo.

Hän ei kuitenkaan kommentoinut Yhdysvaltain presidentin Donald Trump viimeaikaisia lausuntoja, joissa tämä arvosteli Naton jäsenmaita haluttomuudesta osallistua operaatioihin esimerkiksi Hormuzinsalmen alueella.

Rutte puolusti myös sitä, ettei Yhdysvallat jakanut iskusuunnitelmia etukäteen liittolaisilleen. Hänen mukaansa yllätyksellisyys oli keskeinen osa operaation onnistumista, sillä tietovuotojen riski olisi voinut vaarantaa koko hyökkäyksen.

– Ymmärrän täysin, miksi tietoa ei voitu jakaa. Se olisi voinut estää ensilyönnin vaikutuksen, hän perusteli.

Samalla Rutte korosti, että Euroopan maat ovat viime viikkoina lisänneet yhteistyötä ja alkaneet valmistella yhteisiä toimia Yhdysvaltojen tukemiseksi.

– Toivon, että ihmiset ymmärtävät tämän argumentin, Rutte sanoo.

Vastuun jakaminen jälkikäteen  

Ruten puheissa näkyy selkeä kehys: Iran esitetään uhkana kaikille – ei vain Yhdysvalloille tai Israelille. Tämä ei ole sattumaa, vaan strateginen viesti.

Kun uhka "laajennetaan", myös vastuun odotetaan laajenevan. 

Rutte tavallaan yrittää puheillaan kuroa tätä kuilua umpeen: hän perustelee iskua "yhteisellä uhalla", jotta liittolaiset kokisivat sen myös omaksi asiakseen. Se on klassinen tapa rakentaa jälkikäteistä legitimiteettiä.

Tilanne ei ole mustavalkoinen. Yhdysvalloilla on oikeus toimia yksin – mutta liittolaisilla on yhtä lailla oikeus kyseenalaistaa, miksi heidän odotetaan sitoutuvan päätöksiin, joihin he eivät ole osallistuneet.

Rutte perusteli tiedon pimittämistä "yllätyksellisyydellä". Sotilaallisesti argumentti on vahva: mitä vähemmän ihmisiä tietää, sitä pienempi vuotoriski. Mutta poliittisesti hinta on korkea. Liittolaisuudessa luottamus ei tarkoita vain sitä, ettei tieto vuoda. Tämä ei ole pelkkä moraalinen kysymys, vaan käytännöllinen: liittolaisuus toimii vain, jos sekä riskit että päätökset jaetaan. Muuten se alkaa muistuttaa enemmän velvoitetta kuin kumppanuutta.