Näkökulma: Velkalaiva, syyllisten etsintä ja poliittinen Titanic – nyt naurattaa, koska itkettäisi muutena

19.11.2025

Suomi ei tarvitse enää syyllisten etsintää menneisyydestä vaan pelastussuunnitelman tulevaisuutta varten. 

Kuvituskuva  iStock
Kuvituskuva iStock

Kello 21:00. Teksti: Nina Laakso/ 24-verkkolehti

Valtiontalouden tarkastusviraston tuore raportti Marinin hallituksen kriisivuosien menolisäyksistä sai nykyiseltä hallitukselta riemukkaan "mitä minä sanoin" -reaktion. Mutta jos jokin tästä raportista pitäisi muistaa, se ei ole voitonhuuto vaan sen muistutus, että Suomen finanssipolitiikka toimii vain silloin, kun kaikki puolueet tunnustavat oman osuutensa päätöksissä – myös niissä, jotka jälkikäteen näyttävät virheiltä.

VTV:n havainto on selkeä: koronakriisin akuutin vaiheen jälkeen budjetin menotason olisi pitänyt palautua lähemmäs normaalia. Sen sijaan pysyvät menolisäykset nousivat, eikä poikkeuslausekkeiden käyttöä rajattu tarpeeksi tiukasti. Silti on yhtä lailla totta, että pandemian aikana laajat tukitoimet estivät konkursseja, pitivät työttömyyden kurissa ja ehkäisivät sosiaalisia seurauksia, joiden korjaaminen olisi ollut myöhemmin vielä kalliimpaa. Talous ei romahtanut, eikä hyvinvointivaltion turvaverkko repeillyt.

Tässä kohtaa nykyhallitus astuu esiin osoittamaan syyttävällä sormella edeltäjäänsä. Ironia on ilmeinen: Orpon hallitus on itse lisännyt velkaa nopeammin kuin lupasi ja ajautunut tilanteeseen, jossa veroratkaisut, leikkaukset ja työllisyystoimet eivät näytä riittävän korjaamaan julkisen talouden suuntaa. Se, joka kampanjoi "velkalaivan kääntämisellä", on nyt saman aallokon keskellä – ilman selvästi parempia navigointivälineitä.

Unohdetaan helposti myös yksi olennainen fakta: eduskunta hyväksyy budjetit. Yksikään lisämeno, kriisituki tai poikkeuslauseke ei mene läpi ilman enemmistön hyväksyntää. Niinpä olisi älyllisesti rehellisempää myöntää, että koko poliittinen järjestelmä kantaa vastuuta kriisivuosien päätöksistä – ei vain yksittäinen hallitus. Jos oppositio oli oikeasti huolissaan menojen tasosta vuosina 2020–2023, se olisi kyennyt äänestämään toisin. Se ei äänestänyt. 

Poliittinen Titanic uppoaa-  nyt naurattaa, koska itkettäisi muuten.

Suomi ei tarvitse enää syyllisten etsintää menneisyydestä vaan pelastussuunnitelman tulevaisuutta varten. VTV:n viesti on yksinkertainen: poikkeusmenojen perusteet on rajattava tarkasti, budjetoinnin läpinäkyvyyttä vahvistettava ja finanssipolitiikan uskottavuus palautettava. Se ei toteudu, jos keskustelu jää tasolle "kuka aloitti velkaantumisen" tai "kuka söi kenenkin eväät".

Jos poliittinen järjestelmä olisi vastuullinen ihminen, se olisi nyt kylpyhuoneessa katsomassa peiliin ja sanomassa: "Kyllä… me teimme tämän yhdessä ja korjaamme sen yhdessä."  

Lopulta totuuden on pakko mahtua kahteen lauseeseen: kriisissä velkaa otettiin, koska vaihtoehtona oli syvempi romahdus. Mutta kriisin jälkeen politiikka ei muuttunut tarpeeksi nopeasti. 

Kun tämän myöntävät kaikki puolueet, myös kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset jotka olivat osaltaan hyväksymässä kriisipäätökset tuolloin, voidaan alkaa korjata järjestelmää ilman, että jokainen budjettiriihi on syytöskilpailu.

Suomi ei kaadu siihen, mitä tehtiin vuonna 2020. Se kaatuu siihen, jos emme opi mitä pitäisi tehdä vuonna 2025 ja myöhemmin.