Näkökulma: Uuteen vuoteen ristiriitaisissa tunnelmissa

Teksti: Nina Laakso

Uusi vuosi lähestyy ja tunnelma on ristiriitainen. On vaikea olla iloinen ja innostunut, kun juuri ennen vuodenvaihdetta hallitus päätti leikata palkansaajien etuisuuksia ja työttömien sosiaaliturvaa. Voiko tässä tilanteessa todella olla kiitollinen ja puhua työllisyyden parantamisesta?

Hallitus julistaa Suomen lähtevän nousuun, mutta yritykset kaatuvat kuin dominopalikat. Yrityssaneeraukset ja konkurssit lisääntyvät vauhdilla. Tuntuu, että hallitus elää omassa kuplassaan, kun se kehuu työllisyystavoitteitaan ja antaa ymmärtää, että kaikki on vielä hyvin. Todellisuudessa yritykset kamppailevat selviytymisestään, ja työttömyysluvut pysyvät koholla.

Ammattiyhdistysliikkeet sen sijaan ovat hallituksen pahin painajainen. Ne järjestävät massiivisia lakkoja puolustaessaan työntekijöiden oikeuksia. Hallitus moittii ammattiyhdistyksiä ja syyttää niitä jopa maan ongelmista. Mutta eikö työntekijöiden oikeuksien puolustaminen ole juuri ammattiyhdistysliikkeiden tehtävä? Eikö hallituksen pitäisi kuunnella työntekijöitä eikä vain ajaa omia agendojaan?

Hallitus lupasi muutosta, mutta onko tämä todella sitä muutosta, mitä kansa odotti? Tuntuu siltä, että muutos tarkoittaa palkansaajien aseman heikentämistä ja hyvinvointiyhteiskunnan palauttamista menneeseen aikaan. Onko paluu "vanhoihin hyviin aikoihin" todella ratkaisu?

Päättäjät näyttävät unohtaneen, ketkä oikeasti lystin kustantavat. He hurmaantuvat vallastaan nopeasti ja uppoutuvat omaan taloudelliseen hyvinvointiinsa. Selfieitä otetaan riemuissaan erilaisissa pippaloissa, ja jotkut kannustavat heitä vielä lisää. Mutta ketkä maksavat nämä pippalot? Me kansalaiset, tavan tallaajat joilta viedään kiitokseksi tulevaisuus ja unelmat paremmasta huomisesta.

Uusi vuosi tuo mukanaan ristiriitaisia tunteita. Kansalaiset toivovat parempaa tulevaisuutta, mutta samalla epäilee hallituksen päätöksiä ja toimintaa. Kansa haluaa nähdä todellisia muutoksia, jotka hyödyttävät kaikkia kansalaisia eikä vain harvoja etuoikeutettuja. Onko se liikaa vaadittu?