Näkökulma: Tanskan malli – vai Tanskan myytti?

Jos Suomi haluaa oppia Tanskalta, oppitunti on selvä mutta poliittisesti hankala. 

Kello 20:17. Teksti: Nina Laakso/ 24-verkkolehti

Perussuomalaisten Riikka Purra esittää, että Suomeen tulisi ottaa käyttöön Tanskan malli, jossa maahanmuuttajien sosiaaliturva sidotaan viikoittaiseen työvelvoitteeseen. Purran mukaan Tanskassa se on jopa 37,5 tuntia viikko. Esimerkkinä mainitaan yksinkertaiset tehtävät, kuten siivous tai risujen keruu, jotka eivät veisi keneltäkään "oikeaa työtä".

Väite kuulostaa selkeältä. Ongelma on, että se on harhaanjohtava.

Ensinnäkin: Tanskassa ei ole yhtä "Tanskan mallia". On useita eri järjestelmiä, joista Purra poimii yhden kapean ja kiistanalaisen osan – ja antaa ymmärtää sen olevan koko järjestelmän ydin. Se ei ole.

37,5 tunnin työvelvoite koskee Tanskassa vain viimesijaista toimeentulotukea (kontanthjælp) ja pääasiassa tiettyjä maahanmuuttajaryhmiä. Se ei koske ansiosidonnaista työttömyysturvaa, suurinta osaa työttömistä, opiskelijoita tai työkyvyttömiä. Kyse ei siis ole "Tanskan sosiaaliturvasta", vaan yhdestä rajatusta poikkeuksesta.

Toiseksi: väite siitä, ettei työvelvoite veisi oikeita työpaikkoja, ei kestä tarkastelua. Kunnallinen siivous, puistojen hoito ja ylläpitotyö ovat aivan oikeaa työtä – sellaista, jota Tanskassa tekevät normaalisti palkatut työntekijät tai urakoitsijat. Tämän vuoksi Tanskassa on käyty myös ammattiliittojen ja kuntien välisiä kiistoja: ilmaistyö korvaa palkkatyötä, haluttiin tai ei.

Kolmanneksi: työvelvoitteen työllisyysvaikutukset ovat jääneet heikoiksi. Tanskalaiset tutkimukset ja kuntien kokemukset osoittavat, että ihmiset kyllä poistuvat tukijärjestelmästä, mutta eivät siirry pysyvästi avoimille työmarkkinoille. Osa katoaa tilastoista, osa siirtyy epäviralliseen työhön, osa vetäytyy kokonaan. Työllisyys ei kasva, vaikka numerot hetkellisesti kaunistuvat.

Tanskassa tästä on käytetty osuvaa ilmaisua: se siirtää ihmisiä,mutta ei töihin.

Neljänneksi: järjestelmä ei ole halpa. Työvelvoite vaatii ohjaajia, valvontaa ja keinotekoisten työtehtävien järjestämistä. Useat tanskalaiset kunnat ovat raportoineet, että kustannukset ylittävät säästöt. Veronmaksaja maksaa, jotta ihmiset tekevät työtä, joka ei tuota taloudellista arvoa eikä johda eteenpäin.

Oleellisinta on kuitenkin se, mitä Purra jättää sanomatta Tanskan mallista.

Tanskan korkea työllisyys ei perustu työvelvoitteeseen, vaan aivan toisenlaisiin ratkaisuihin: työn ja tukien joustavaan yhdistämiseen, laajaan palkkatukeen, fleksjob-järjestelmään sekä työmarkkinoihin, joissa työnantajan on helppo palkata – ja siksi myös uskaltaa palkata. Tanskassa jokainen tehty työtunti kannattaa. Suomessa se johtaa usein tukiloukkuun tai karenssipelkoon.

Toisin sanoen: Tanska menestyy porkkanalla, ei kepillä.

Kun Purra tarjoaa Suomeen Tanskan mallia, tarjolla on vain sen kuriosio – rankaisevin ja heikoimmin toimiva osa – ilman niitä rakenteita, jotka tekevät mallista toimivan. Keppi ilman porkkanaa ei ole työvoimapolitiikkaa, vaan signaalipolitiikkaa.

Jos Suomi haluaisi "Tanskan mallin" onnistuneen puolen, pitäisi ensiksi koota kannustava, verovapaa suojaosa ja vähentää pakkoa ja byrokratiaa – ei vain kopioida 37 tunnin työvelvoitetta maahanmuuttajille. 

Tanskan malli helpottaa osa-aikatyön ja työttömyysturvan yhdistämistä, koska tuloja voi saada siihen asti, kun ne eivät ylitä tiettyä rajaa. Suoja-osan suuruus on jopa noin 5 800 euroa vuodessa ilman tukien vähentymistä

Jos Suomi haluaa oppia Tanskalta, oppitunti on selvä mutta poliittisesti hankala: luottamusta, joustavuutta ja rahaa. 

Kurityö on halpa lupaus – ja kallis virhe.