Näkökulma: Stubbin ensimmäinen uudenvuodenpuhe oli voinut mennä paremminkin

Presidentin tulee olla rohkea ja johdonmukainen arvojohtaja. 

Kello 23:48. Teksti: Nina Laakso

Nostan esille tärkeän ja herkkävireisenkin näkökulman presidentti Stubbin  viestinnän selkeydestä ja kohderyhmien huomioimisesta, liittyen uudenvuoden puheeseen.

Presidentin tehtävä on toimia koko kansan arvojohtajana, ja samalla hänen puheillaan on usein kansainvälinen yleisö, erityisesti tilanteissa, joissa turvallisuuspoliittiset teemat ovat keskiössä. Stubbin ensimmäinen puhe näyttää kärsineen juuri tästä tasapainottelusta.

Ukrainan tuki, Venäjä ja muuttunut maailmantilanne ovat yleismaailmallisia arvoja, jotka vetoavat laajaan kuulijakuntaan, mutta eivät välttämättä vastaa kotimaisten ongelmien konkreettisiin kysymyksiin.

Stubbin puheessa korostuivat arvojohtajuuden teemat, mutta se jätti käsittelemättä monia kansalaisia huolestuttavia taloudellisia kysymyksiä. Stubb olisi voinut puhua suomalaisista, jotka ovat menettäneet työpaikkansa tai yrittäjistä, jotka taistelevat selviytyäkseen, ja sitoa nämä tarinat osaksi suurempaa kuvaa yhdessä selviytymiseen.

Arvojohtajuus ei tarkoita vain kauniiden periaatteiden julistamista. Se tarkoittaa, että presidentti tunnistaa myös oman kansan huolet. Vaikka presidentti ei päätä talouspolitiikasta, hän voi tuoda esille yhteiskunnallisia asioita, jotka vaativat huomiota. Tämä osoittaisi, että presidentti on aidosti kiinnostunut kansalaisten arjesta ja että hän kuuntelee kaikkia suomalaisia, ei vain valtaeliittiä.

Turvallisuus asioista tulee puhua rehellisesti mutta selkeästi.

Jos Venäjän uhka on todellinen mutta ei välitön, tämä tulee selittää kansantajuisesti. Esimerkiksi: "Venäjä ei tällä hetkellä muodosta välitöntä sotilaallista uhkaa Suomelle, mutta meidän on varauduttava kaikkiin mahdollisiin skenaarioihin." Linjaus olisi voinut olla myös:  "Venäjä ei muodosta välitöntä uhkaa Suomelle, mutta olemme valppaana ja valmiina puolustamaan maamme turvallisuutta, yhdessä liittolaistemme kanssa." Tämä osoittaisi, että uhka otetaan vakavasti, mutta samalla ei lietsota paniikkia.

Presidentin tulisi aktiivisesti osoittaa, että hän ei ole vain entisen puolueensa tai tietyn yhteiskuntaluokan edustaja. Hänen on korostettava olevansa koko kansan presidentti. Presidentin tulee olla rohkea ja johdonmukainen arvojohtaja. Hänen tulisi seistä vahvasti reilun, oikeudenmukaisen ja solidaarisen yhteiskunnan puolesta – eikä pelätä vaikeiden aiheiden, kuten köyhyyden tai eriarvoisuuden, käsittelyä.