Näkökulma: Someajan ilkeät aikuiset

Moni tavallinen, keski-ikäinen aikuinen muuttuu somessa yllättäen ilkeäksi kommentoijaksi.

Kello 10: 27. Teksti: Nina Laakso/ 24-verkkolehti

Aikuinen nettikiusaaja – mistä ilkeys kumpuaa?

Moni tavallinen, keski-ikäinen aikuinen muuttuu somessa yllättäen ilkeäksi kommentoijaksi. Arjen pienet ilonaiheet – onnistunut remontti, uusi työpaikka tai onnellinen perhekuva – saavat osakseen vähättelyä, piikittelyä ja jopa vihaa. Sen sijaan ikävät kokemukset keräävät helposti sympatiaa ja myötätuntoa. Somessa näyttää joskus siltä, että on turvallisempaa olla onneton kuin onnellinen.

Taustalla on usein kateus, riittämättömyyden tunne tai kokemus siitä, ettei omaa elämää arvosteta. Toisen ilo muistuttaa omista pettymyksistä, ja helpointa on purkaa pahaa oloa näppäimistön kautta. Silti mikään näistä tunteista ei oikeuta toisen mitätöimistä. Jokaisella on oikeus iloita arjestaan ilman, että joku yrittää repiä sen rikki.

Politiikkaa ja yhteiskunnallisia ilmiöitä saa ja pitääkin arvostella. Se on demokratian ydin. Mutta asiallinen kritiikki ei vaadi henkilökohtaista haukkumista, nimittelyä tai toisten elämänvalintojen pilkkaamista. Harvoin aggressiivinen hyökkäys muuttaa kenenkään mielipidettä – useammin se vain syventää vastakkainasettelua ja vahvistaa kuplia, joissa kukaan ei enää kuuntele ketään.

Rohkeutta ei ole se, että uskaltaa olla ilkeä. Todellista rohkeutta on huomioida toisen näkökulma, vaikka olisi jyrkästi itse eri mieltä. Se tarkoittaa kykyä sanoa: “En ole samaa mieltä, mutta ymmärrän, miksi ajattelet noin.” Tällainen keskustelu vaatii itsehillintää, empatiaa ja halua nähdä ihminen mielipiteen takana.

On myös hyvä muistaa, että harva elää itse niin kuin muilta vaatii. Somessa on helppo vaatia täydellistä käytöstä, virheettömiä valintoja ja ehdotonta moraalia – samalla kun oma arki on täynnä kompromisseja, virheitä ja keskeneräisyyttä. Kun tämän tunnistaa, toisten tuomitseminen alkaa tuntua vähemmän houkuttelevalta.

Lopulta kyse on siitä, millaisen jäljen haluamme jättää. Haluammeko olla se ääni, joka lannistaa, vai se, joka rohkaisee? Voimme olla kriittisiä, teräviä ja rehellisiä ilman, että olemme julmia. Ole oma itsesi – mutta sellaisella tavalla, joka ei murskaa toisten omaa minää. Maailma ei kaipaa lisää ilkeyttä, vaan enemmän rehellistä, kunnioittavaa keskustelua ja tilaa erilaisille tavoille olla onnellinen.