Näkökulma: Poliittinen realismi ei sulje pois arvoja

Jussi Halla-aho kommentoi sosiaalisessa mediassa Palestiinan valtion tunnustamista poikkeuksellisella avoimuudella. 

Kello 20:10. Teksti: Nina Laakso/ 24-verkkolehti

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho kommentoi sosiaalisessa mediassa Palestiinan valtion tunnustamista poikkeuksellisella avoimuudella. Hän torjuu yleiset väitteet, joiden mukaan tunnustaminen olisi "terrorismin palkitsemista", ja muistuttaa, että lokakuun 7. päivän terrori-iskut olivat Hamasin, eivät Palestiinalaishallinnon (PA) toteuttamia.

Kyllä.

Hänen mukaansa tunnustamisessa on kyse enemmän poliittisesta symboliikasta kuin konkreettisesta avusta palestiinalaisille. 

Tunnustaminen voi vahvistaa PA:ta ja heikentää Hamasia.

Halla-aho myöntää, että Palestiinan tunnustaminen voisi vahvistaa Palestiinalaishallinnon asemaa Hamasin kustannuksella – mutta ei silti kannata sitä. Tämä on ristiriita: juuri tämä strateginen vipu voisi olla kansainvälisen yhteisön käytettävissä ääriliikkeiden heikentämiseksi. Tunnustaminen lähettää viestin, että väkivallan sijaan diplomaattinen tie on legitiimi ja tuettu.

Painostus voi vaikuttaa – pitkässä juoksussa

On totta, että Israelin politiikka ei ole nopeasti taipunut kansainväliseen kritiikkiin. Mutta historia osoittaa, että paine voi lopulta murtaa järjestelmiä – Etelä-Afrikan apartheidin kaatuminen on tästä paras esimerkki. Tunnustaminen voi olla osa laajempaa strategiaa, jolla rakennetaan pitkän aikavälin muutosta, myös Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaa myöten.

Jos hylkäämme kahden valtion mallin, jäljelle jää vain yksi todellinen vaihtoehto: yksivaltainen järjestelmä, jossa palestiinalaisilta evätään oikeudet – toisin sanoen apartheid. Tämä on kansainvälisesti tuomittu malli, jota yksikään demokraattinen maa ei voi avoimesti kannattaa. Vaikka kahden valtion malli olisi vaikeasti saavutettavissa, sen hylkääminen johtaisi vielä vaarallisempaan tulevaisuuteen.

Suomen ulkopolitiikka ja kansainvälinen linja

Suomi tukee virallisesti kahden valtion ratkaisua. Palestiinan tunnustaminen olisi tämän linjan looginen jatke. Kyse ei ole vain idealismista, vaan uskottavan ja johdonmukaisen ulkopolitiikan ylläpitämisestä. Useat EU-maat – kuten Norja, Irlanti ja Espanja – ovat jo ottaneet askeleen tähän suuntaan.

Symbolit ovat voimakkaita politiikan välineitä

Halla-aho vähättelee tunnustamisen symboliarvoa. Mutta historia osoittaa, että symbolisilla teoilla – kuten suurlähetystöjen avaamisella tai diplomaattisilla tunnustuksilla – voi olla konkreettisia seurauksia. Ne luovat uutta diskurssia, tukevat rauhanomaisia ratkaisuja ja haastavat nykyistä epätasapainoa.

Palestiinan tunnustaminen ei ole taianomainen lääke. Mutta sen puuttuminen ylläpitää nykyistä umpikujaa.