Näkökulma: Nato-jäsenyys ei tarkoita automaattista osallistumista Yhdysvaltain sotiin

Jos Yhdysvallat – yhdessä Israelin kanssa – päättäisi iskeä Iraniin, kyseessä olisi Yhdysvaltain oma päätös osallistua hyökkäykseen.  

Kello 19:15. Teksti: Nina Laakso

Iltalehti uutisoi professori Teivo Teivaisen näkemyksestä, jonka mukaan Yhdysvaltain mahdollinen sotilaallinen isku Iraniin yhdessä Israelin kanssa olisi Suomelle merkityksellinen Naton 5. artiklan vuoksi. Ajatus on kiinnostava, mutta kaipaa tarkennusta.

Naton 5. artikla, joka velvoittaa jäsenmaat puolustamaan toisiaan hyökkäyksen sattuessa, ei aktivoidu automaattisesti silloin, kun jäsenmaa itse aloittaa sotilaallisen hyökkäyksen. Artikla on reaktiomekanismi, ei hyökkäyksiin oikeuttava lupa. Se on aktivoitu historian saatossa vain kerran: Yhdysvaltojen kohdalla syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen.

Jos Yhdysvallat – yhdessä Israelin kanssa – päättäisi iskeä Iraniin, kyseessä olisi Yhdysvaltain oma päätös osallistua hyökkäykseen. Tämä ei automaattisesti sitoisi Suomea tai muitakaan Nato-maita. 5. artikla voitaisiin nostaa esiin vasta, jos Yhdysvaltoihin kohdistuisi vastaisku, jonka katsottaisiin olevan hyökkäys koko liittokuntaa vastaan. Ja silloinkin jokainen jäsenmaa päättää itsenäisesti, millaista apua se antaa.

Tämä on tärkeää pitää kirkkaana, sillä julkisuudessa käyty Nato-keskustelu on usein ollut yksinkertaistavaa. Liittyessään Natoon Suomi hyväksyi kollektiivisen puolustuksen periaatteen – mutta ei luopunut oikeudestaan päättää itse, mihin sotiin osallistuu ja millä ehdoilla.

Keskustelu Suomen asemasta suurvaltojen välisten konfliktien keskellä on tervetullutta ja tarpeellista. Mutta se on käytävä faktoihin perustuen – ei pelkoihin tai väärinkäsityksiin.