Näkökulma: Markku Eestilä pelastaa kansanedustajat – itseltään!

Ja jos joku vielä kuvittelee, että ehdokkaaksi asettuminen on vapaaehtoista, Eestilä tietää paremmin: puolue pakottaa. 

Kello 19:07. Teksti Nina Laakso / 24-verkkolehti

Olipa virkistävää lukea kansanedustaja Markku Eestilän avautumista Ilta-Sanomissa: nyt ollaan vakavien asioiden äärellä.

Onneksi meillä on Markku Eestilä. Mies, joka istuu kolmella jakkaralla, mutta on tullut siihen johtopäätökseen, että se on liikaa – erityisesti hänelle itselleen. Ratkaisuksi hän ehdottaa, ettei kansanedustajia enää päästettäisi muihin tehtäviin kuin siihen ainoaan, jota varten heidät on valittu: istumaan eduskunnassa ja nauttimaan siellä palkan lisäksi täydestä keskittymisrauhasta.

Ja koska tämä keskittyminen on niin vaativaa ja raskasta, olisi toki kohtuullista korottaa palkkaa. Vaatimaton 1000 euroa lisää olisi sopiva korvaus siitä, että kansanedustaja ei enää vaivaudu kuntalaisten lähelle tekemään konkreettisia päätöksiä. Riittää kun ennen vaaleja torilla tavataan. Palkkion korotus ei siis ole ahneutta – se on korvaus luopumisen vaivannäöstä.

Eestilä huomauttaa, ettei kansanedustajien monitoimisuus ole heidän vikansa, vaan järjestelmän, jossa puolueet "pakottavat" heidät ehdolle myös kunta- ja aluevaaleihin. Tässä kohtaa on hyvä pysähtyä hetkeksi ihailemaan Eestilän sankarillisuutta: mies uhraa itsensä systeemin alttarille, asettuu ehdolle väkisin, voittaa vaalit vastentahtoisesti ja tekee sitten lakialoitteen estääkseen itsensä joutumasta samaan ansaan uudelleen. Tällaista itsensä uhraamista ei ole nähty sitten Raamatun.

Eestilä ei usko aloitteensa menevän läpi, mutta toivoo "aitoa keskustelua".  Ja totta kai: jos ei muuten, niin kyllähän me kansalaiset voimme keskustella tästä vaikka kahvipöydässä. Esimerkiksi siitä, miksi eduskunnan työn pitääkin olla niin kuormittavaa, että se vaatii erityissuojausta muilta tehtäviltä – samalla kun useampi kansalainen pyörittää arkeaan kolmen työn voimin ilman lisäpalkkiota.

Ja jos joku vielä kuvittelee, että ehdokkaaksi asettuminen on vapaaehtoista, Eestilä tietää paremmin: puolue pakottaa. Onko näin? "Saat sinä Markku vastustella, mutta kyllä sinä taas ensi kerralla olet ehdokaslistalla, halusit tai et."

Vihdoinkin joku on valmis tekemään työnsä kunnolla eduskunnassa ja uupumatta – kunhan siitä maksetaan enemmän yhteiskunnan varoista.

Itse olen kansalainen, jolla on vain yksi tuoli – mutta monta laskua.