Kuka tuo ilon ikäihmisen arkeen? – Ystävyyden voima ja pitkä elämänlaatu
Yhä useammin huomataan, että ikäihmisen merkityksellisin ihmissuhde ei välttämättä ole omaiseen sidottu.
Kello 11:00. Teksti: Nina Laakso / 24-verkkolehti
Ikääntyminen koskettaa meitä kaikkia – omakohtaisesti tai läheisten kautta. Useimmat meistä toivovat elävänsä pitkään, mutta vielä tärkeämpää on elää hyvin. Mitä hyvä elämä tarkoittaa ikääntyvälle? Ja kuka on sen keskeinen mahdollistaja?
Monet terveyden ja hyvinvoinnin peruspilarit ovat tuttuja: liikunta, ravitsemus, uni ja stressinhallinta. Mutta yksi usein aliarvioitu tekijä nousee esiin kerta toisensa jälkeen: ihmissuhteet.
Elinvuosia ja merkitystä: yhteys pitää meidät hengissä
Harvardin yli 80 vuotta jatkunut tutkimus osoitti selkeästi, että ihmiset, joilla oli luotettavia ja läheisiä ihmissuhteita, eivät vain eläneet pidempään – he elivät paremmin. Heillä oli vähemmän sairauksia, he kokivat enemmän onnellisuutta ja heidän muistinsa säilyi terävämpänä vanhoille päiville saakka.
Oleellista ei ollut se, oliko ihmisellä suuri ystäväpiiri tai tiivis perhe, vaan se, kokiko hän tulevansa kuulluksi ja kohdatuksi. Yhteyden laatu korvaa määrän – ja sukulaisuudenkin.
Kun omaisten rooli ei ole yksinkertainen
Ikäihmisten kohdalla tämä keskustelu muuttuu herkästi syyllistäväksi. Usein odotetaan, että läheisten pitäisi käydä säännöllisesti – mutta elämä ei aina taivu odotuksiin. Työ, perhe, välimatka tai aiemmat jännitteet voivat estää tapaamisia tai tehdä niistä raskaita.
Moni läheinen kokee riittämättömyyttä ja syyllisyyttä. Samalla ikäihminen saattaa huomata, että vierailut jäävät vähiin – tai ovat mekaanisia, lyhyitä ja tunnelmaltaan etäisiä.
On siis aiheellista kysyä: Onko hyvinvoinnin kannalta tärkeämpää, että vierailija on oma lapsi – vai että se onkin joku toinen, joka tuo lämpöä, huomiota ja aikaa tullessaan? Aihe on erittäin tärkeä ja herkkä, jota harvemmin uskalletaan sanoa ääneen.
Ulkopuolinen ystävä voi olla avain parempaan arkeen
Yhä useammin huomataan, että ikäihmisen merkityksellisin ihmissuhde ei välttämättä ole omaiseen sidottu. Palvelutaloissa syntyy ystävyyksiä muiden asukkaiden, hoitajien tai vapaaehtoisten kanssa. Nämä suhteet ovat usein vailla historiaa ja velvoitteita – ja juuri siksi kevyitä ja voimaannuttavia.
Yhteinen kahvihetki, keskustelu arjesta tai vain jaettu hiljaisuus voivat muodostaa päivien kohokohdan. Kun joku todella pysähtyy ja katsoo silmiin, syntyy tunne: olen yhä olemassa, arvokas ja kiinnostava.
Yhteiskunnan olisi aika muuttua
Meidän on aika laajentaa käsitystämme siitä, kuka voi tuoda iloa ikäihmisen elämään. Yhteisöllisyys ei ole vain perhesuhteiden varassa – sitä voi syntyä myös naapurustossa, yhdistyksissä tai vapaaehtoistoiminnassa.
Meiltä tämä vaatii asennemuutosta. On luovuttava läheisten syyllistämisestä ja tuettava sen sijaan kaikkia, jotka haluavat olla läsnä – riippumatta siitä, onko kyseessä sukulainen vai ei.
Hyvä vanhuus ei rakennu yksin
Pitkä elämä ei ole vain biologinen ilmiö – se on tunne kuulumisesta, turvasta ja arvostuksesta. Ikäihmisen ei tarvitse jäädä odottamaan pakollisia vierailuja. Hänellä on oikeus olla osa merkityksellisiä suhteita, jotka kannattelevat, naurattavat ja lohduttavat.