Kolumni: Leikkausten ja velan välissä – politiikka, joka ei mahdu iskulauseeseen
Kun puhutaan julkisesta taloudesta, kyse ei ole vain siitä, paljonko valtio käyttää tai säästää. Kyse on siitä, millä aikajänteellä päätösten vaikutukset näkyvät – ja kuka kantaa niiden seuraukset.
Kello 10:00. Teksti: Nina Laakso/ 24-verkkolehti
Suomalainen talouskeskustelu on onnistunut tiivistämään monimutkaisen järjestelmän kahteen sanaan: leikkaukset ja velka. Ne ovat käyttökelpoisia, koska ne ovat selkeitä. Ja juuri siksi ne ovat myös harhaanjohtavia.
Ne antavat vaikutelman, että politiikka olisi valinta kahden vaihtoehdon välillä. Todellisuudessa kyse on siitä, miten eri aikajänteiden paineet ja rajat jaetaan – ja kuka maksaa sen hinnan, milloin ja missä muodossa.
Yksi ajattelutapa korostaa julkisen talouden kurinalaisuutta ja työnteon kannustimia. Sen logiikka on yksinkertainen: ilman kasvua ei ole jaettavaa, ja ilman tasapainoa kasvu ei ole kestävää.
Toinen korostaa ostovoimaa ja turvaa tässä hetkessä. Sen logiikka on yhtä yksinkertainen: kasvu ei auta, jos ihmiset eivät selviydy siihen asti, kun kasvu joskus toteutuu.
Molemmat väitteet ovat yhtä aikaa totta – ja yhtä aikaa riittämättömiä.
Kun puhutaan julkisesta taloudesta, kyse ei ole vain siitä, paljonko valtio käyttää tai säästää. Kyse on siitä, millä aikajänteellä päätösten vaikutukset näkyvät – ja kuka kantaa niiden seuraukset.
Politiikan todellinen ongelma ei ole valinta, vaan ajoitus
Taloudessa on kolme pysyvää painetta: ikääntyvä väestö, rajallinen tuottavuuskasvu ja suhdanteiden vaihtelu. Näiden päälle rakennetaan politiikka, joka toimii neljän vuoden vaalijaksolla.
Syntyy väistämätön jännite: ratkaisut, jotka näyttävät järkeviltä nyt, voivat olla ongelmallisia myöhemmin – ja päinvastoin.
Tästä seuraa politiikan tuttu rytmi: nousukaudella lupaillaan enemmän kuin myöhemmin pystytään pitämään. Laskukaudella tehdään päätöksiä, joita ei haluttaisi tehdä muulloin ja jokainen hallitus perii edeltäjänsä ongelmat ja ratkaisut yhtä aikaa.
"Kolmas malli" – houkutteleva ajatus, vaikea todellisuus
Onko olemassa kolmas vaihtoehto? Vaihtoehto jossa puhutaan enemmän järjestelmistä, joissa politiikkaa ohjaisivat automaattiset säännöt: suhdanteisiin reagoivat mekanismit, velkasuhteen rajat ja ennalta määritellyt valtion tulo-ja menoerät jotka toimisivat suhdannevaihteluita tasaavana voimana.
Tärkeää olisi että vähennetään tilanteita, joissa päätöksiä tehdään kiireessä ja paineessa. Rakenteellinen "kolmas malli" ei kysy leikataanko vai lisätäänkö menoja?Vaan miten estetään ylipäätään se, että nämä päätökset kasaantuvat väärään aikaan ja väärin mitoitettuina?
Idea tässä on että kun on hyvät ajat silloin säästetään automaattisesti ja huonoina aikoina tuetaan automaattisesti.
Esimerkiksi työttömyysturva joustaa automaattisesti, verotus "pehmenee" tai "kiristyy" suhdanteen mukaan ja menokehykset elävät talouden mukana.
Päätöksiä ei tehdä kriisin keskellä. Vähemmän poliittista tulkintaa ja enemmän faktaa, mutta... politiikka ei pidä järjestelmistä, joissa päätösvalta siirtyy säännöille ja järjestelmille.
"Kolmas malli" ei yritä olla "oikeassa" taloudesta – vaan yrittää estää sen, että talouspolitiikkaa tehdään jatkuvasti väärässä hetkessä. Talouspolitiikkaa on tehty väärässä ajassa iät ja ajat riippumatta ketkä hallituksessa ovat olleet. Seuraukset ovat olleet enemmän tai vähemmän kolhuja.
Kahden totuuden ansa
Nyky hallituksella leikkaus–velka -jaottelu jatkuu jatkumistaan, koska se tarjoaa yksinkertaisen version monimutkaisesta asiasta. Mutta se myös piilottaa olennaisen.
Todellisuudessa kyse ei ole siitä, valitaanko vastuullisuus vai välittäminen.
Kyse on siitä, miten rajalliset resurssit jaetaan tilanteessa, jossa tarpeet kasvavat rakenteellisesti, suhdanteet muuttuvat nopeasti ja vaikutukset näkyvät eri ihmisille eri aikaan. Kolhuilta ei säästy. Tässä asetelmassa ei ole yhtä oikeaa tapaa ja asentoa, vain erilaisia painotuksia ja seurauksia.
"Leikkaus vs. velka" on psykologisesti helppo.
Leikkaus on joko vastuullinen tai kylmä teko ja velka on holtitonta tai välittävä.
Todellisuudessa molemmat voivat olla joko hyviä tai huonoja tilanteesta riippuen.
Oikeastaan tällä hetkellä ei kiistellä poliittisesti siitä, toimiiko talous. Se kiistelee siitä, kuka maksaa, paljonko ja milloin.