Euroopassa ristiriitaisia väitteitä Yhdysvaltain rauhassuunnitelman tiedottamisesta - Saksa tiesi jo lokakuussa 

Miksi Suomi ei tiennyt, vai tiesikö joku ? 

Kello 11:34. Teksti: Nina Laakso/ 24-verkkolehti

Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubion tuore kommentti Genevessä herätti lisää kysymyksiä Euroopan maiden tiedonsaannista Ukrainan rauhansuunnitelmasta. Rubio kiisti nähneensä "eurooppalaista vastaehdotusta", mutta kertoi keskustelleensa laajasti eurooppalaisten turvallisuusneuvonantajien kanssa. 

- Mikä vastasuunnitelma? En ole nähnyt mitään vastasuunnitelmaa.

Rubio vahvistaa että tapasi eurooppalaisia turvallisuusneuvonantajia eilen.

- Vakuutimme heille, että asiat, jotka koskevat sekä Eurooppaa että Natoa suoraan,  olemme ikään kuin sitoutuneet asettamaan ne erilliseksi linjaksi. Nyt keskitytään kahden välisiin keskusteluihin.

Lausunto ja eurooppalaisten viime päivien reaktiot eivät kuitenkaan täysin sovi yhteen.

Useat EU-maiden johtajat kertoivat medialle yllättyneensä Yhdysvaltain rauhanehdotuksesta ennen Geneven kokousta ja epäilleensä sen olevan Venäjän sanelema. Washington kuitenkin vakuutti, että suunnitelma oli yksinomaan amerikkalaislähtöinen.

Saksassa syntyi todellinen poliittinen solmu. Venäläinen TASS välitti Berliner Zeitungin raportin, jonka mukaan Saksan hallitus oli todellisuudessa tietoinen Yhdysvaltain rauhassuunnitelmasta jo lokakuun lopulla — viikkoja ennen kuin saksalaiset poliitikot väittivät julkisuudessa mitään kuulleensa.

Berliner Zeitungin mukaan Saksan turvallisuusviranomaiset tiesivät yksityiskohtia jo 29. lokakuuta, ja kansallinen turvallisuusneuvosto käsitteli asiaa 11. marraskuuta. Luonnos toimitettiin liittokansliaan suojattuja yhteyksiä pitkin 4. marraskuuta.

Tästä huolimatta Saksan ulkoministeri Johann Wadephul ilmoitti 19. marraskuuta, ettei Yhdysvallat ollut tiedottanut Saksaa suunnitelmasta. Liittokanslerin viraston johtaja Thorsten Frei sanoi seuraavana päivänä, ettei hänellä ollut mitään tietoa aloitteesta.

Kun suunnitelman yksityiskohdat lopulta "vuotivat" mediaan, Berliinissä vallitsi sekasorto. Bildin mukaan liittokansleri Friedrich Merz soitti "kiireellisen kierroksen" eurooppalaisille kollegoilleen ja hallitus käynnisti omien lähteidensä mukaan diplomaattisen vastatoimien valmistelun. 

Jos Saksa tiesi, on käytännössä mahdotonta, ettei näitä tietoja olisi ainakin signaloitu muille avainmaille kuten Ranskalle, Puolalle, Iso-Britannialle tai Suomelle, joka on uusi NATO-maa ja osa turvallisuuskeskustelua.

Eurooppalaiset johtajat esittivät yllättyneitä, epäilivät suunnitelman alkuperää ja korostivat, etteivät olleet saaneet siitä virallista tietoa. Miksi Suomi ei tiennyt, vai tiesikö joku ?

Jos tieto todella ei liikkunut, se tarkoittaisi valtavaa epäluottamuksen tasoa Euroopan sisällä. Se olisi suurempi uutinen kuin rauhansuunnitelma itse.

Suomen viesti oli aluksi myös kömpelö ja ristiriitainen:

"Emme tiedä, miten Suomi päätyi suunnitelmaan."

Mutta suunnitelmat tämän tason neuvotteluissa eivät koskaan sisällä maita sattumalta. Se oli diplomatian kannalta vajaasti harkittu vastaus.

Toisin sanoen:

Ongelma ei ole rauhansuunnitelmassa, vaan siinä kuka tiesi, miten paljon ja milloin ja miksi tietoa ei johdonmukaisesti kerrottu kansalaisille tai eduskunnalle.